maanantai 1. toukokuuta 2017

Kultainen toukokuu


Eilisaamun jälkeen tämän päivän lämpö ja vähälumisuus tuntuu lähes käsittämättömältä. Tai siis ehkä se eilinen tuntuu. Mutta niin tai näin, pääasia on, että nyt kukkii ensimmäiset krookukset! Ja lisää piippoja on näkyvissä.


Ihan salakavalasti lampeen on ilmestynyt kaksi muhkeaa kuturykelmää. Varma kevään merkki siis.

Jaahas, jaahas. Miltäs täällä näyttää?
Mutta mami! Et ole muistanut kastella tätä!
Lumituiskuun jätetty perennaruukku ei näyttäisi olevan moksiskaan saamastaan rajusta kohtelusta. Kasvien menettämisen uhalla kannoin ruukun ulos, sillä löysin muutaman kirvan lehdiltä ja pelkäsin ötököiden leviävän muihinkin taimiin.


Myös japaninvaahtera on päässyt nauttimaan ulkoilmasta. Tämä ruukku tosin kiikutetaan tarkasti joka ilta vielä sisään suojaan.


Sisällä ulkoiluvuoroaan odottavat pitkäksi venähtäneet daaliat. Kuvan oton jälkeen latvoin versot, sillä näiden istutusaikaa pitää vielä kotvanen odotella.


Yksi kevään merkki on myös Sir Silverin tämän kertainen kauh/nistus, jonka edistymistä kylmä kevät on myös hidastanut. Eli lämpöä kaivataan.
Toivon siis aurinkoa ja lämpöä meille kaikille!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Jollei vappuna ole lunta...


Jouluiset tunnelmat valtasivat mielen, kun eilisiltana lunta alkoi pyryttää. Tänä aamuna paljastui karu totuus. Meillä ei koko talvena satanut näin paljoa lunta, mitä viime illan ja yön aikana saatiin. Koska itkukaan ei auta, on yritettävä nähdä tilanteen koomiset puolet.


Olin haaveillut käyttäväni vappuviikonlopun puutarhan siistimiseen. No toiveeni toteutui, lumi siivosi kaiken alleen.


Lehtikuusten oksat vetivät esiripun maiseman eteen.


Omenapuu peittyi valkoiseen huntuun. Tosin haaveilin jo hieman toisenlaisesta hunnusta...


Sir Silver oli asentanut suihkulähdepumpun lampeen. Ihan tulee kesäinen fiilis!


Onneksi ehdin istuttaa vapuksi orvokit ruukkuihin. Ja taimiakin tuli karaistua.





Hyvä, että krookusten ympäriltä tuli maa möyhittyä ja lannoitettua.


Ja näkeehän sen, että paraatipenkki on jo kitketty kesäkukkia varten.


Multalisäykset paahdepenkkiin tulivat tarpeeseen.


Joten eiköhän lähdetä vappuajelulle?


Mutta siis oikeesti?! kysyy jo Fileaskin. Ei lakkaa vilu eikä helle, näinhän Isossa Kirjassa sanotaan. Olisiko kohta jo sen helteen vuoro?


Oikein iloista vappua kuitenkin kaikille! Säästä huolimatta.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Henkiin heräämisiä


Ankara kevätflunssa on pitänyt koko perhettä pedissä ja vienyt mehujen rippeetkin mennessään. Kauniit kevätpäivät on vietetty sisätiloissa lähinnä köhien ja auringonpilkuissa lämmitellen.


Kylvötyöt on yritetty pitää maltillisina. Idänunikot itivät vajaassa viikossa. Kylvin kokeeksi siemenlaatikon pohjalta löytyneen pussin, johon oli merkitty vuosi 2009. Ihan yhtä hyvin itivät kuin keväällä kaupasta tilatut.


Tsinnioista tuntui jokainen siemen lähtevän kasvuun parissa päivässä. Sirkkataimet ovat ihanan pontevia hentoisten unikoiden rinnalla.


Kauan olen haaveillut seinustan perennapenkistä, josta aikaiset sipulikukat ponnistaisivat heti lumien sulettua. Nyt on haave viimeinkin tarkoitus toteuttaa, ja rikkaruohojen kuritus aloitettu. Kesää varten paikka vaatii paahdetta kestäviä perennoja. ja mm. unikoita kaavailin tälle paikalle, mikäli selviävät hengissä ulos istutukseen asti.


Paraatipenkin päätin pyhittää daalioille tänä vuonna. Navettapiika antoi ihan huippuhyvän neuvon talvetettujen daalioiden herättelyyn. Sitä varten hamstrasin kaupasta 15 litran pesuvateja.


Kuivat juurakot vaan vateihin ja suihkulla päästelin haaleaa vettä päälle. Ei tainnut mennä kuin pari päivää, niin ensimmäiset lehdet olivat jo näkyvissä! Matonkuteella merkkasin sankoihin värikoodit, että pysyn kärryillä, mitä missäkin vadissa kasvaa. Koska näitä ei vielä voi ulos istuttaa, lisään henkiin herännäille juurakoille multaa.


Leppoisaa pääsiäisviikkoa kaikille! Syökää paljon hiiriä munia!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Keittiön kevätilme


Aika kauan sinnitelin mustavalkoisen keittiöni kanssa, mutta nyt kevään korvalla aloin kaivata hempeitä värejä.


Kangaskaapissa oli juuri sopivan kokoinen pala, josta tekeytyi ikkunoihin yläkapat. Rönsyliljakin löysi paremman paikan ikkunan edestä, jossa se toivon mukaan piristyy.


Keittiön hetekasta en olisi luopunut, mutta kissat päättivät toisin. Kun patjaa oli toistuvasti käytetty merkkauspaikkana, sai sänky lähtöpassit. Tilalle tuli vanha pulpetti, joka on tuossa aiemminkin nököttänyt.


Prinsessat joutuivat siis etsimään uuden paikan kauneusunilleen. Eipä näytä suuresti haittaavan =)

torstai 30. maaliskuuta 2017

Yllytyshullu


Olen aina rakastanut orkideoja, mutta vastarakkauden puutteessa koittanut vakuutella itselleni, ettemme ole luotuja toisillemme. Ihaillen ja salaa vähän kadehtien olen kodeissa sekä blogeissa katsellut näitä ihanuuksia. Mutta sitten, SITTEN, vanha ja tuskin hengissä pihisevä orkideanraaskuni meni ja pullautti ilmoille kukan ja heti perään meinaa pukata jo toista. Sekaisinhan siinä menee.


Ei siis ole mikään ihme, että meillä asustaa nyt kaksi uutta hienohelmaa. Toivon mukaan välimme pysyvät lämpiminä =)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Lumitilanne


Ihana aurinkoinen sää on hellinyt viikonloppuna ja vauhdittanut jäiden sulamista pihasta.


Monenlaista keväistä puuhaa on jo päässyt tekemään. Haravaa on heiluteltu ja paraatipenkinkin siivosin, vaikka muut perenna-alueet saavat olla vielä hetken rauhassa. Vuorenkilpien lehdet ovat hyvä mittari kertomaan maan sulamisesta. Etupihalla lehdet jo heräilevät horroksesta.


Takapihan varjossa sen sijaan ollaan vielä talviunilla.


Kevättä rinnassa alkaa olla myös kissanpojilla. Pienen hepulin saa aikaiseksi vaikka tuulen pyörittelemät vaahteranlehdet...


...tai auton kevätsiivous. Eikä siinä mitään, keväthepuli on iloinen asia! Iloista viikkoa sinullekin!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Pistokaskokeiluja


Kärhöpistokkaani on selvinnyt (toistaiseksi) ensimmäisestä talvestaan. Tuuletuksen paikka! Edellinen pistokaskokeiluni ei talvehtinut, kun jätin sen talveksi maahan. Tämä pistokas vietti talvensa kellarissa yhdessä kevätkaihonkukkien kanssa. Nyt silmujen avauduttua siirsin pikkutaimen omaan ruukkuunsa, jossa sillä on tilaa kasvattaa juuriaan.


Koska en (tietenkään) ollut laittanut kärhöpistokkaan nimeä mihinkään muistiin, arvelen sen olevan tästä susiportin alppikärhöstä. Silmut pullistelevat siinä jo lupaavasti =) Mikäli pistokaskokeiluni tällä kertaa onnistuu, sydän väpättäen näen jo silmissäni ensi talvena kellarin hyllyillä talvehtivan pistokasarmeijan...


Kärhökokeesta innostuneena aloin katsella pihan muitakin köynnöksiä "lisäys-silmällä". Koska leikkimökissä kiipeilevä köynnöshortensia oli kasvattanut versojaan jo mökin sisäpuolelle, saksin sitä reippaalla kädellä.


Muutama verso pääsi koekaniiniksi, varsinkin kun minulla on mietittynä jo paikka näille aluille. Kesäpistokkaista olen onnistunut tätä lisäämään, katsotaan onnistunko talvipistokkaiden kanssa. Pistelin versojen kärkiä kostealla hiekalla täytettyyn ruukkuun ja vein ruukun vielä kellarin viileyteen. Nyt odottelen toiveikkaana niiden säilyvän hengissä ulos istutukseen asti. Viime vuoden pistokaskokeilut päätyivät angervoa lukuunottamatta kompostin täytteeksi. Syykin selvisi keväällä, kun talvivaurioiden laajuus pikku hiljaa valkeni. Syyshortensiasta ja villiviinistä ottamani pistokkaat olivat jo leikattaessa kuolleita. Lumimarja olisi saattanut lähteä kasvuun, mutta ensin juurrutusruukku kuivui ja sitten se hukkui veteen...


Myös pelargonien pistokaslisäysaika alkaa olla käsillä. Ehkä ensi viikonloppuna pääsen sitä tekemään =) Rotevakasvuisessa vaaleanpunaisessa kaunottaressa näkyy jo lupaavasti yksi nuppu. Kevään ensimmäinen Jokos teillä on pistokkaat juurtumassa?