Olen mestari keksimään syitä palkita itseäni. Tänään hemmottelin itseäni ekoilla joulukukilla, koska:
1. Lapsillakin on joulukalenteri
(siis se perinteinen syy: kun kaikilla muillakin on!)
2. Selvisin hengissä (ja suhtkoht kunnialla) edellisistä kolmesta kiireisestä viikosta
3. Tarvitsen tsemppausta, että jaksan loput viikot ennen joululomaa
(toivottavasti kukat ei kuole)
4. Sitä paitsi Sir Silver huitelee tälläkin hetkellä ympäri Eurooppaa ja siitä hyvästä tarvitsisin kukkia vaikka joka päivä, nih!
Lasten joulukalenteri on paitsi lasten mielestä kutkuttavan jännittävä niin vähintääkin yhtä hauska myös äidin mielestä =) Vaikka täytyy myöntää, että pienten yllätysten keksiminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Edellisten vuosien hittejä ovat olleet mm. Myrkylliset eläimet -kortit, kasattava & maalattava dinosaurus sekä supermieshammastahna (?!).
Pieni ekologinen omatuntoni heristää sormea moisille turhakkeille, mutta koska joulussa (ja kaikessa muussakin kaiketi?) parasta on sen odotus ja koska lapset ovat vain kerran pieniä, olen onnistunut toistaiseksi sulkemaan silmäni heristelyiltä.
Eilen ja tänään herkuttelimme ekoilla joulupipareilla. Taikina oli ihan vaan kaupan (tiedän sisko M, ei vedä sun reseptille vertoja!), mutta siitäkin tuli kyökki (hih, sillä nimellä keittiömme on alkuperäisissä pohjapiirrustuksissa (kirjoitetaanko piirrustus vai piirustus? mm. tästä olen vääntänyt kättä viime päivinä)) täyteen ihanaa tuoksua. Ja hups, piparit taitavat huveta ennenkuin ennätämme koristella niitä! Mutta onpahan syy leipoa niitä lisää! Ja jos sillä kertaa vääntäisi taikinankin ihan itse =)
Ja jotta en vaikuta enempää keskittymiskyvyttömältä, vaikenen (kunnes taas palaan). Ja jälleen pahoittelut suttuisista kuvista, mutta kun tämä valo nyt on mitä on, tai siis ei ole, sitä valoa siis, eikä jalustaakaan. Haa! Sitä voisikin toivoa... 8)
Makoisaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti