Eleganssia purppuraa

Elokuun alussa kukintansa aloittanut viinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' kukkii hillittömästi sateista piittaamatta. Se on kivunnut terassin kaiteen yli ja kurkottelee siitä vielä metrin verran eteenpäin. Tässä se halailee lankakäynnösruukkua.

Kurkistus kaiteen yli paljastaa lisää kukkia. Nuppujakin on avautumatta vielä vaikka kuinka!

Yksittäinen kukka on aika pieni, n. 5-7cm. Mutta määrä korvaa monin verroin koon. Lisäksi kukan alapuolikin on koristeellinen. Ihastuttavan suositeltava kärhö ❤

Samaa eleganssin sävyä on odotettavissa gladioluksen nupuista, jotka onneksi taitavat vielä ehtiä kukkia. En esikasvattanut näitä tänä vuonna ja kukinta on huomattavasti myöhäisempää kuin aiemmin.

Tämäkin kaunotar vasta aloittelee. Daalioilla tein kokeen tänä vuonna: esikasvatin kaikki yhtä aikaa, mutta tämän yhden latvoin toukokuun lopulla. Ero on huima, muut daaliat ovat kukkineet jo heinäkuusta lähtien, tämä vasta viikon verran! 

Mutta Hagley jatkaa edelleen! Onnettoman pieneksi jääneestä tuesta johtuen se on joutunut kumartumaan kaksinkerroin, mutta näin kukat ovat toisaalta paremmin nähtävillä. Pata löytyi kierrätyspisteestä niinkuin sen sisältökin. Siinä riittää mieluista puuhasteltavaa talven pimeille illoille, kun puutarhakaipuu valtaa ja kevääseen on vielä matkaa. Mutta enempää en paljastakaan, näette sitten aikanaan =)

Uusia istutusalueita

Tänä vuonna uusia istutusalueita on syntynyt lähes kuin sieniä sateella. Yksi asia on johtanut toiseen ja ketjureaktio on ulottunut lähes joka puolelle puutarhaa. Tästä kohtaa se kaikki alkoi...

Musta-valkoisen istutusalueen viereen syntyi uusi "perunamaa", niin kuin naapuri sitä nimitti =) No, perunaa ei tuosta kyllä (vielä) löydy, mutta jotakin muuta.

Etualalla mustavalkopenkin hortensioiden takana "perunamaa" ja sen takana kivisola, johon olen kaavaillut pari hauskaa juttua, mutta niiden toteuttaminen taitaa jäädä ensi vuoteen.

Yllä mainittujen istutusalueiden edessä on tämä möhkäle, joka on saanut multapedin ympärilleen, mutta viimeistely uupuu vielä.

Leikkimökin vieressä majaileva kivi on saanut muutaman kuunliljan vieruskaverikseen, mutta kovin tyhjää tuossa(kin) vielä on. Pari tähtiputkea ainakin taitaa saada siirtoluvan =)

Tässä sama kivi vielä ennen kuunliljoja ja vähän toisesta suunnasta kuvattuna.

Takapihalla kivet ovat asettautuneet poikki ja pinoon. Kivireunan loppuunsaattaminen viivästyi, kun osaa murikoista tarvittiinkin lampea reunustamaan. Tänään haimme yhden kuorman vastapuidun pellon poikki, mutta näyttää siltä, että ainakin yksi reissu on vielä tehtävä. Sitten taitaa jo riittää kivityöt tältä vuodelta!

Pitäisi vielä keksiä, mitä kaikkiin näihin uusiin penkkeihin oikein istuttaisi. Olen uppoutunut sopivien vesikasvien etsimiseen niin, etten ole muistanut tutkailla muiden alueiden kasvivaatimuksia ollenkaan, hups! Nyt odottelen, että taimikaupoissa alkavat syysalet ja toivon, että osun sopivasti johonkin kultasuoneen, muuten kaikkien näiden alueiden kasvittamiseen menee omaisuus!

Lampitunnelmia

Kurkistus omenapuun alta. Jos olet tarkka, voit erottaa suihkun =)

Vastapäisestä suunnasta katsottuna suihku näkyy jo kunnolla, mutta niin näkyy tekemättömät työtkin. Lammen takareuna tarvitsee lisää kiviä ennen kuin muovi voidaan leikata oikeaan korkeuteen. Kivet taasen ovat keskellä naapurin peltoa, jonne ei ole asiaa ennen kuin puintityöt on tehty. 

Etureuna on jo siistitty. Emme tiedä miten oikeoppinen ratkaisumme on, mutta päätimme nostaa muovin kivien takaa pystyyn estämään multien valumisen sade- tai kasteluveden mukana lampeen. Kunhan kasveja saadaan lisää, reuna toivottavasti jää piiloon niiden alle.

Kuva täältä

Puutarhanetistä lueskelin, että lammen reunojen peittäminen rahkasammaleella estää levänmuodostusta. Sitä on jopa käytetty uima-altaissa kloorin korvikkeena! Sammal olisikin hienon näköistä reunakivien päällä. Ongelma vain on, että mistä sitä ottaisi ja miten sen saisi kotiutumaan? Sammaleen keruu kun ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Tontilla kasvaa yhdessä kohtaa vähän rahkasammaleen näköistä mätästä, mutta ihan takuuvarma en ole lajintunnistuksestani. Mutta haittaakohan se, jos vahingossa laitankin väärää sammalta, ehkä ei.

Ensi kerralla sitten jo jotain muuta kuin lampea =) Mukavaa viikonloppua!

Näkymiä

Sitä vaan, että puutarhasta voi nyt bongata tällaisen näkymän =)

Voin kertoa, että muutama hikipisara (melkein kyynelkin) tuli vuodatettua, ennen kuin tähän asti päästiin. Eikä helle helpottanut asiaa yhtään.

Nyt on viimeinkin odotetuin työ jäljellä, reunaistutusten muokkaaminen! Jotakin rönsyilevää tuo vaatii, koska muovi ei täysin peity reunakivillä. Mietinnässä on ainakin lamoherukkaa, tuivioita, päivänliljoja sekä kurjenmiekkoja. Myös veteen haluan istuttaa jotakin, jotta lampi näyttää luonnollisemmalta ja koska kasvit kuulemma parantavat vedenlaatua. Lumpeesta haaveilen... mutta myös jotakin, joka viihtyy matalammassa. Ehdotuksia? Olen vähän pihalla näissä vesikasviasioissa.

Loppuun kuva puutarhan (tämän hetken) upeimmasta kukkijasta. Pallohortensiakin voisi sopia lammen reunalle. Hmmm... Tätä pitää nyt hetki miettiä!

Liljoja

Heinä-elokuussa puutarha alkaa näyttää ränsistyneeltä, kun monet perennoista kypsyttelevät jo siemeniään. Onneksi ovat liljat! Liljavalikoimani on vielä vaatimaton, sillä keräilyni on vasta aluillaan. Osa sipuleista on myös päätynyt joidenkin herkkusuiden ruokalistalle, mutta vielä en aio luovuttaa! Liljat ovat kuitenkin helppohoitoisia ja niiden kukinta palkitsee monin verroin hoitajansa.

Muuttaessamme koululle ikkunan alla kasvoi kymmenkunta ruskoliljaa (?) ja siinä se sitten olikin. Muita perennoja ei ollut joko koskaan ollutkaan tai ainakaan ne eivät olleet säilyneet hengissä meidän päiviimme asti.

Vähitellen pihasta on alettu muokata puutarhaa. Yllä olevat liljat olivat yksiä ensimmäisiä istuttamiamme perennoja. Saimme ne suloiselta iäkkäältä pariskunnalta, jolla oli mökki naapurissamme. He olivat innokkaita puutarhureita ja kerran heidän esitellessään upeaa puutarhaansa ujosti kysyin, saisinko yhden liljansipulin heidän kauniista ryhmästään. Herra ilahtui kovin, kun huomasi minunkin olevan kiinnostunut puutarhanhoidosta ja kärräsi minulle kolme kottikärryllistä (!!) perennan alkuja. Vähänkö minua nolotti!

Heidän kehotuksestaan liljoille etsittiin paikka, johon ilta-auringon säteet osuvat. Nämä ovat liljoista ensimmäisenä kukassa.

En alkuun ollut liljoista ollenkaan innostunut, koska niiden kasvutapa on ehkä turhan pönöttävä makuuni, mutta muiden perennojen tai pensaiden keskellä jäykkyys kuitenkin häipyy. Liljoihin ihastuin toden teolla vasta, kun jonkin taimitilauksen mukana sain bonuksena liljansipuleita ('White Courier') ja kaivoin ne vähän epäillen multaan. Onnekseni (?) sipuleista kasvoi nämä kaunottaret ja sen myötä olin aivan myyty!

Nämä tilasin musta-valkoista penkkiä varten, mutta jostakin syystä ne päätyivät aivan toiseen paikkaan. Valitettavasti myyrät löysivät nämä ja enää niistä ei ole jäljellä kuin muutama valokuva.

Nämä vaaleanpunaiset ovat vielä toistaiseksi välttäneet myyrien tuhotyöt, toiset samanväriset eivät olleet yhtä onnekkaita.

Näiden liljojen kohtalona eivät ole olleet myyrät vaan pienemmät inhottavat tuholaiset, liljakukot. Jossakin vaiheessa jo luulin, että kylmyys ja kukot lannistaisivat nämä kokonaan, mutta yllätyksekseni ne kukkivat sittenkin! Kukka on valtavan kokoinen, halkaisijaltaan jopa yli 15cm.

Tämäkin sipuli on tullut jonkin taimiostoksen kylkiäisenä. Nämä pitäisi kiireesti siirtää jo uuteen paikkaan, sillä nykyisessä ne eivät enää mahdu kasvamaan ja kukinta onkin jo taantumaan päin.

Tämä yksilö putkahti yllättäen paraatipenkistä! Minulla ei ole aavistustakaan, mistä se on tullut. Se on vähän hassu kasvaessaan yksinään ja ainoana keltaisena tuossa, mutta en millään muista siirtää sitä syksyllä toiseen paikkaan. Keväälläkin sen voisi, mutta silloin se peittyy naapuriensa alle ja vasta loistavat kukat herättävät huomioni kasvin olemassaoloon. Josko tänä vuonna muistaisin?

Tämän yksilön kauneus on vielä jonkin aikaa salaisuus, sillä se on istutettu vasta tänä keväänä ja unohdin (tietysti) kirjoittaa nimen ylös. Muutenkin kirjanpitoni pettää pahasti liljojen(kin) kohdalla. Kiva, jos osaat nimetä jonkin yllä olevista =) 

Puutarhassa pörisee

Sain tänään taas muistutuksen siitä, miksi en ole innostunut hyötykasvien viljelystä; vattuni on ryövätty! Suurin odotuksin lähdin keräämään kippoa täyteen, mutta sain hädintuskin pohjallisen peittoon. 

Puutarhavadelmissa on tänä vuonna himuisesti vattumatoja. Nämä eivät valitettavasti ole jääneet ainoiksi vitsauksiksi, vaan nyt myös ampiaiset ovat löytäneet pienenpienen vattuviljelmäni. Eikä siinä vielä mitään, mutta miksi ne eivät voi iskeä samaan marjaan? Sato tulee jäämään murto-osaan siitä, kuinka paljon raakileita on puskissa. Mur! 

No, ehkä työmies on palkkansa ansainnut, sillä ovathan ampiaiset toki ahkeroineet puutarhassa enemmänkin kuin itsestään suuria luuleva viljelijä. Sitä en kyllä tiedä, mitä vattumato on tehnyt palkkansa eteen =) Mitenkäs teidän vattuviljelmät, ovatko ne säästyneet tuholaisilta?

Toisenlaisista pörrääjistä se sijaan ilostuin; leppäkertut ovat viimeinkin löytäneet tämän pihan kirva-apajat! Jostakin syystä niitä ei ole täällä näkynyt ennen tätä kesää ja toivon totisesti, että ne kotiutuvat. (Kuva ei ole lavastettu, puna-armeija oli käynyt tämän kasvin kirvakantaan toden teolla.)

Omppuja näyttää tulevan runsaasti tänä vuonna. Joku pörriäinen on tosin näissäkin vierraillut ja omenissa näkyy jo nyt madonreikiä ja rupia. 

Puu kuitenkin notkuu hedelmien painosta maahan asti, joten eiköhän näistä jokunen omppu meillekin jää syötäväksi!

Nopean puutarhakierroksen iloinen yllätys oli tämän punahatun bongaaminen. Kylvin nämä siemenestä useita vuosia sitten ja ilmeisesti tämä on ainut, joka on edelleen hengissä. Tämä kasvaa melko epäedullisessa paikassa suuren haavan juurella ja viime vuonna siirsinkin yhden taimen parempaan paikkaan. No, sepä ei ollut punahatulle mieleen, sillä tänä keväänä kasvia ei sitten näkynytkään. Tämän tosin piti siemenpussin mukaan olla 'Doubledecker', mutta ihan yksinkertaiselta tuo minusta näyttää =) Ei ole ainoa kerta (eikä kaiketi viimeinenkään, huoh!) kun siemenpussista on kasvanutkin jotain muuta kuin mitä on luvattu.

Helle on koetellut myös multiblueta ja kukat alkavat vähitellen ränsistyä. Useimmat ovat pudottaneet jo helmansa, mutta pallerot ovat vielä jäljellä.

Viinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' sen sijaan on vasta aloittelemassa. Yksilö on jo vuosia kasvanut terassin nurkalla, mutta tänä kesänä se on oikein roihahtanut kasvuun. Pienikukkaisten viinikärhöjen sanotaan olevan helpoimpia kasvatettavia siperian- ja alppikärhöjen ohella. Ne ovat myös talvenkestävämpiä kuin jalokärhöt, kunhan huolehtii, että vesi ei seiso niiden juuristoalueella. Kukat ovat toki pienempiä, mutta toisaalta niitä on paljon ja ne kestävät pidempään. Kunhan nuput tuosta aukeavat kokonaan, niin tulette näkemään kuvia kyllästymiseen asti =) 

Ihania hellepäiviä kaikille! Ei anneta vattumatojen lannistaa, vaan nautitaan kesästä!