sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kultapalmun katveessa


Taas on se aika vuodesta, kun silmissä alkaa vääjäämättä vihertää. Kylvöpuuhiin en vielä tohdi, mutta kaupasta voi löytää jotakin sopivaa vihreän kaipuuseen. Viidakkotunnelman tuojaksi tartuin sitten kultapalmuun. Ainut jukkapalmuni kasvaa tuntemattomasta syystä lähinnä vaakatasossa ja olenkin uhkaillut sitä jo kompostilla.


Palmu johtikin sitten koko olohuoneen mööbleeraukseen, jossa piano ja akvaario taisivat olla ainoita paikkansa säilyttäneitä. Kodin kukoistava kasvit -kirja* sanoo kultapalmun viihtyvän suojassa suoralta auringonpaisteelta ja poissa lämpöpatterien läheisyydestä. Se pääsikin siis ensialkuun keskelle huonetta kotiutumaan.


Palmu on toistaiseksi saanut olla (lähes) rauhassa kissoilta enkä jukkaakaan vielä hylännyt. Saakoon sekin mahdollisuuden! Jos sinulla on hyviä vinkkejä kultapalmun kukoistukseen niin laitathan kommenttia =)

*Lipponen, V. & Hilpo, S. 2001. Kodin kukoistavat kasvit. Helsinki: WSOY.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Talvetushuoneen kevätsiivous


Viikko sitten tartuin itseäni niskasta ja siivoilin länsisiiven talvetushuoneen. Kuivien lehtien ja oksien alta kuoriutui ihanaa keväisen vihreää ja yllätyksiäkin.


Vuosia sitten kyllästyin tähän vaaleanpunaiseen pelargoniin ja kiikutin sen ystävälle tylysti muovipussiin paketoituna raaskuna. Olin jo päättänyt hylätä sen kompostikasaan, mutta ystävän hellässä huomassa yksilö intoutui uuteen kukoistukseen ja on tuottanut monet pistokastaimet. Viime kesänä huolin sitten viimein pistokkaan itsellenikin. Onneksi =)


Samalta ystävältä sain ihanan oranssiin vivahtavan pelargonintaimen, joka on itsepintaisesti pitänyt kiinni viimeisestä kukkatertustaan tähän asti. Vaikka kukat jo vähän lurpottavat, en millään raaskinut taittaa sitä pois. Verenpisaran talvetusta en sitten olekaan ennen kokeillut. Kuivia lehtiä karsiessa hämmästyin kun alta paljastuivat pulleat nuput.


Talvetushuoneen viileydessä joulun hyasintit tuovat ihan keväisen tuulahduksen rehevillä lehdillään.


Paras yllätys oli silti japaninvaahteran selvästi pullistuneet silmut. Kevät ei voi olla kovin kaukana, jos puussa alkaa näyttää tältä! Keväisen toiveikasta viikkoa kaikille =)

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Puutarhurin korupuu


Etsivä löytää, niinhän se on. Oman kylän pienellä kirpputorilla nökötti korupuu punaisena huutomerkkinä. Ensin kävelin ohi, mutta mukaanhan se sitten lähti. Täytyyhän puutarhurin korujen päästä puun oksille lepäämään =)


Onneksi Sir Silveriltä löytyi kotoa hopeista spraymaalia ja kun kauniisti pyysin niin puu ilmestyi tuossa tuokiossa hopeisena pöydälle. Kylläpäs olen iloinen, että löysin puun ja annoin sille mahdollisuuden.


Ja kuka kieltää ripustamasta puuhun tunnelmavaloja?


Onneksi paikalla oli myös yksi työnjohtaja, joka toimi laaduntarkkailijana. Mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Luisteluretki


Pienen automatkan päässä kerrottiin olevan 10 km aurattua järvenjäätä retkiluistelijoille. Eipä muuta kuin eväät reppuun, luistimet kassin ja menoksi. Jo pieni kävelymatka autolta järven rantaan oli huikean kaunis talvisessa maisemassa.


Luistelijoita oli paikalla kymmeniä, mutta niin ne vaan hävisivät maisemaan. Myös potkukelkkoja oli tarjolla niille, joita luistelu ei innostanut.


Retkiluistelu on kyllä ihan toista kuin jääkiekkokaukalossa pyöriminen. Vaikka tottumattoman luistelijan varpaita ja nilkkoja vähän kivisti, maisemat ja raikas ulkoilma tekivät reissusta onnistuneen. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 6. tammikuuta 2017

Neulehuumaa


Jippijai! Olo on kuin voittajalla, kun sain elämäni ensimmäisen neuletakin valmiiksi. Eikä hommassa mennyt kuin vajaa vuosi! Kun alkuun oli päästy, meinasin posotella makuupussiksi asti, mutta onneksi huomasin lopetella vähän aikaisemmin =)


Takki neulotaan ylhäältä alas ja lisäysten jälkeen mallikerran muistaa jo ulkoa. Ilmainen ohje löytyy täältä eikä vierasta kieltä kannata pelästyä. Netistä löytyy useitakin valmiita neulesanastoja, itse käytin tätä. Ja jos osaat lukea ruutupiirrosta, et juurikaan edes tarvitse sanastoa avuksesi. Nappikiinnityksen joudun vielä korjaamaan, tuli sittenkin laitettua liian pienet. Ja jos nyt tikuttelisin toisen takin, tekisin hihoista kainalon kohdalta hieman väljemmät. Mahtuisi valahtaneet hauiksetkin paremmin pitkähihaisen puseron kanssa =) Muuten olen takkiin ihan supertyytyväinen.


Sen verran sävelsin, että neuloin takakappaleen sekä hihat sileänä neuloksena. Lankana on Dropsin Lima ja menekki oli tähän polvimittaiseen vajaat 700g eli 14 kerää riittää mainiosti.


Yksivärisen jättineuleen jälkeen piti päästä tekemään jotakin pientä ja värikästä. En olekaan tehnyt lapasia itselleni ööö... sitten ala-asteen. Kiilapeukalo on myös uusi tuttavuus, mutta ei ollut mitenkään hankala peloistani huolimatta. Guuglailemella "estonian mittens" löytyykin sitten ihan huikean kauniita malleja ja niistä valitessa saa parikin iltaa kulumaan helposti =)

Leppoisaa loppiaista teille! Jokos olette siivonneet joulun pois? Minä en ole vielä raaskinut =)

tiistai 3. tammikuuta 2017

Neljä kuvaa vuodesta

Joulukuun alussa Marliska ojensi minulle blogistaan Rosanpunaista kultaa haasteen, jossa tarkoitus on julkaista neljä kuvaa eri vuodenajoilta. Lupasin palata asiaan joulukalenterin jälkeen. Haaste on kiertänyt jo monessa blogissa ja tästä pääset kurkistamaan Marliskan upeat kuvat vuodenaikojen vaihtelusta. Ohjeet haasteeseen olivat seuraavat:

"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä."
 
Kevään heleys
Täytyypä sanoa, että neljän kuvan valitseminen oli ihan hurjan vaikeaa. Päädyin lopulta kuviin siperianlehtikuusista, jotka kasvavat talomme päädyssä. Kuvat eivät ole kauneimpia puutarha- tai vuodenaikakuviani, mutta nämä puut liittyvät talomme historiaan ja ovat siten meillekin tärkeitä.

Kesällä puutarhuri tiirailee latvuksen sijaan maata =) Yhtään kuvaa kokonaisista kuusista kesäasuissaan en löytänyt arkistosta.
Kotimme on vanhassa kansakoulussa, joka valmistui vuonna 1917. Tänä vuonna juhlimme siis sekä Suomen että kotimme 100-vuotissynttäreitä. Lehtikuusia on seitsemän, yksi jokaista koulun ensimmäistä oppilasta kohti.

Syksyn ruskaa
Alunperin luulimme, että puutkin on istutettu vuonna 1917, mutta muutama vuosi sitten kuulimme, että ne olisivatkin huomattavasti nuorempia, ehkä joskus 1950-luvulla istutettuja.

Lehtikuusten talvimuotia
Vaikka seitsemästä suuresta lehtikuusesta tulee vuoden mittaan hirmuinen määrä roskaa, en luopuisi niistä. Vuodenaikojen vaihtelut näkyvät niissä kauniisti ja talomme historiaan liittyvä tarina tekee niistä erityisiä. Toivon mukaan puut elävät vielä pitkään meidän jälkeemmekin.

Jätän nyt jakamatta haasteen eteenpäin, mutta jos innostuit aiheesta niin ole hyvä ja ota mukaasi! Oikein hyvää ja onnellista alkanutta vuotta 2017 teille jokaiselle!