torstai 30. maaliskuuta 2017

Yllytyshullu


Olen aina rakastanut orkideoja, mutta vastarakkauden puutteessa koittanut vakuutella itselleni, ettemme ole luotuja toisillemme. Ihaillen ja salaa vähän kadehtien olen kodeissa sekä blogeissa katsellut näitä ihanuuksia. Mutta sitten, SITTEN, vanha ja tuskin hengissä pihisevä orkideanraaskuni meni ja pullautti ilmoille kukan ja heti perään meinaa pukata jo toista. Sekaisinhan siinä menee.


Ei siis ole mikään ihme, että meillä asustaa nyt kaksi uutta hienohelmaa. Toivon mukaan välimme pysyvät lämpiminä =)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Lumitilanne


Ihana aurinkoinen sää on hellinyt viikonloppuna ja vauhdittanut jäiden sulamista pihasta.


Monenlaista keväistä puuhaa on jo päässyt tekemään. Haravaa on heiluteltu ja paraatipenkinkin siivosin, vaikka muut perenna-alueet saavat olla vielä hetken rauhassa. Vuorenkilpien lehdet ovat hyvä mittari kertomaan maan sulamisesta. Etupihalla lehdet jo heräilevät horroksesta.


Takapihan varjossa sen sijaan ollaan vielä talviunilla.


Kevättä rinnassa alkaa olla myös kissanpojilla. Pienen hepulin saa aikaiseksi vaikka tuulen pyörittelemät vaahteranlehdet...


...tai auton kevätsiivous. Eikä siinä mitään, keväthepuli on iloinen asia! Iloista viikkoa sinullekin!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Pistokaskokeiluja


Kärhöpistokkaani on selvinnyt (toistaiseksi) ensimmäisestä talvestaan. Tuuletuksen paikka! Edellinen pistokaskokeiluni ei talvehtinut, kun jätin sen talveksi maahan. Tämä pistokas vietti talvensa kellarissa yhdessä kevätkaihonkukkien kanssa. Nyt silmujen avauduttua siirsin pikkutaimen omaan ruukkuunsa, jossa sillä on tilaa kasvattaa juuriaan.


Koska en (tietenkään) ollut laittanut kärhöpistokkaan nimeä mihinkään muistiin, arvelen sen olevan tästä susiportin alppikärhöstä. Silmut pullistelevat siinä jo lupaavasti =) Mikäli pistokaskokeiluni tällä kertaa onnistuu, sydän väpättäen näen jo silmissäni ensi talvena kellarin hyllyillä talvehtivan pistokasarmeijan...


Kärhökokeesta innostuneena aloin katsella pihan muitakin köynnöksiä "lisäys-silmällä". Koska leikkimökissä kiipeilevä köynnöshortensia oli kasvattanut versojaan jo mökin sisäpuolelle, saksin sitä reippaalla kädellä.


Muutama verso pääsi koekaniiniksi, varsinkin kun minulla on mietittynä jo paikka näille aluille. Kesäpistokkaista olen onnistunut tätä lisäämään, katsotaan onnistunko talvipistokkaiden kanssa. Pistelin versojen kärkiä kostealla hiekalla täytettyyn ruukkuun ja vein ruukun vielä kellarin viileyteen. Nyt odottelen toiveikkaana niiden säilyvän hengissä ulos istutukseen asti. Viime vuoden pistokaskokeilut päätyivät angervoa lukuunottamatta kompostin täytteeksi. Syykin selvisi keväällä, kun talvivaurioiden laajuus pikku hiljaa valkeni. Syyshortensiasta ja villiviinistä ottamani pistokkaat olivat jo leikattaessa kuolleita. Lumimarja olisi saattanut lähteä kasvuun, mutta ensin juurrutusruukku kuivui ja sitten se hukkui veteen...


Myös pelargonien pistokaslisäysaika alkaa olla käsillä. Ehkä ensi viikonloppuna pääsen sitä tekemään =) Rotevakasvuisessa vaaleanpunaisessa kaunottaressa näkyy jo lupaavasti yksi nuppu. Kevään ensimmäinen Jokos teillä on pistokkaat juurtumassa?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Mistä on kevään alku tehty?


Siistityistä vattupuskista,


sulavasta pihalammesta,



pienenpienistä piipoista,




pullistelevista silmuista,


kottikärryistä ja haravasta,


pihan kevätpurosista. Niistä on kevät ja onni tehty. 
Iloista viikkoa kaikille!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ruukkuonnea


Minulla on ollut harvinaisen hyvä ruukkuonni. Kävelin kirpputorille ajatuksenani löytää värikkäitä ruukkuja pistokastaimille. Ja siellähän niitä odotti useassa pöydässä eikä minun tarvinnut kuin poimia ne mukaani. Kastelukannuakin etsin pitkän tovin sekä kirpparilta että kotona netistä, kunnes muistin vanhan emalikannuni. Juuri sopivan pieni ja passeli pienten pistokkaiden kasteluun.


Värikkäiden ruukkujen päästessä aikanaan työpaikalle, kotiin löytyi rouhea betoniruukku, joka oli aivan pakko kaapata mukaan. Seuraksi tarttui pieni lintupatsas, jolle pitää etsiä sopiva kolo puutarhasta.


Ruukkuvarasto täydentyi myös tällä isolla tummanpuhuvalla suojaruukulla.


Onnistuneet löydöt täydensi orkideaan salakavalasti ilmestynyt yhden kukan kukkavana. Kasvi on käynyt useammin kuin kerran hämärän rajamailla ja luulin jo lempeni orkideoja kohtaan näivettyneen. Vaan niinpä se alkoi sykkiä uudestaan! Pieniä arjen iloja, joista tulin niin kovin onnelliseksi =) Iloa ja toivoa myös sinun viikkoosi!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Paukkuvat jäät


Naapuri kertoi joen puhuvan jo kevättä. Sitä oli varta vasten lähdettävä kuuntelemaan.


Seurasimme pikku jokemme kulkua kohtaan, jossa se laskee isompaan. Jäälle ei ollut enää  asiaa, pellon laitaa oli kuljettava.





Kumea pauke kaikui jään alta. En ole joen keväistä pauketta aiemmin kuullut.


Eilen näimme myös kahden ensimmäisen joutsenen saapuneen joen varteen. Tänään oli vain jäljet näkösällä. Mihin lie menneet, kun sulapaikkoja ei vielä ole tarjolla?


Myös kotipihalta löytyy jäätä enemmän kuin toivoisi. Tältä näyttävät lähes kaikki kukkapenkit. Kuinkahan tuosta kasvit selviävät? Mukavaa maaliskuun alkua kaikille!