Kirppiskierros

Muutamana viime päivänä on tullut koluttua kirpputoreja lähellä ja vähän kauempanakin (ja juu, tunnustetaan, yhdessä kangaskaupassa ihan nopeasti vain piipahdettiin). Saalis ei ole ollut suurensuuri (ainakaan odotuksiin nähden, hih!), mutta seura sitäkin parempaa. Parhaimmat palat esittelyssä!

Tämä nukke huhuili minulle lattialla olevasta korista, johon melkein kompastuin. Ihastuin oitis, vaikka yleensä en osta pelkkiä koriste-esineitä. Tyttö tuo mieleeni erään rakkaan nuoruudenystäväni (vaikka nuoriahan tässä vieläkin ollaan, eikös vaan ;)) ja nostaa hymyn huulille. Nukke muistuttakoon minua ajattelemaan lämpöisiä ajatuksia =)

Hyväkuntoista ja edullista pellavaliinaa ei voi koskaan ohittaa, varsinkaan jos kuviot ovat näin iloisia! Kiitos J ihanasta kirppariseurasta! Hyvin jaksettiin "puolimaratooni" helteistä huolimatta =)

Patalaput ovat aina tarpeen. En tiedä raaskinko näitä käyttää, ehkä niille täytyy metsästää jokin söpö naulakko, missä saisivat koreilla =)

Matto sen sijaan pääsi heti käyttöön. Tai siis sitten kun villakoirille ja mehuläiskille oli annettu keittiössä kyytiä =) Tosin maton myötä kyllä pitäisi vaihtaa verhot ja ehkä hetekan päällinenkin jajaja... =D

❉   ❉   ❉

  Tervetuloa lukijaksi Jasmina!

Projektia pukkaa

Mitäs täällä oikein tapahtuu? Kivikuorma on ainakin vaihtanut paikkaa. Kurkistetaanpa nurkan taakse. 

Pihassa on pyörähtänyt (viimeinkin!) käyntiin projekti, jota on lykätty ja lykätty. Tämä on ollut yksi  puutarhan häpeäpilkuista, vaikka paikka ei etupihalle näykään. Tämän ohitse kuitenkin kuljetaan talon teknisiin tiloihin, Sir Silverin verstaalle sekä näin kesäaikaan lähes päivittäin kompostille. Polun toinen reuna on kaunistunut ja saanut suojakasvillisuutta vuosien saatossa, mutta talon puoleinen reuna on ollut itse kamaluus. 

Koitin etsiä paikasta ennen -kuvaa, mutta selattuani arkistoja useiden vuosien ajalta, en löytänyt yhtäkään tästä kohdasta otettua kuvaa. Paikka on näköjään aina tarkoituksellisesti rajautunut kuvan ulkopuolelle =) Yllä oleva otos on lähimpänä, mitä löysin, mutta tästäkin on suurin osa pöheiköstä rajattu pois. Räystään alla kasvoi muotopuoli vaahtera aivan liian lähellä seinää sekä juhannusruusua, joka jäi joka talvi räystäältä tippuvan lumikuorman alle ja murtui epämääräisen näköiseksi sekamelskaksi. Ja tietysti näiden lisäksi paikassa rehotti jos jonkinmoista rikkaruohoa.

Onneksi saimme vanhan tutun työmyyrän lainaan ja työt sujuvat huomattavasti nopsemmin ja mukavammin, kun käytössä ei ole pelkkää lihasvoimaa. Tarkoituksena on tehdä matala kivimuuri, joka ulottuu tuosta kaivon kulmasta talon nurkalle. Paikka on kasvillisuuden kannalta haastava: kuiva, varjoinen ja maa hyvin hiekkainen sekä talvisin lumet tippuvat katolta juurikin tähän. Hyvät neuvot ovat tarpeen! Jos sinulla on ehdotuksia tai kokemuksia vastaavan paikan kasvittamisesta, niin otan vinkkejä mielelläni vastaan!

Jälkeen -kuvaa ei valitettavasti vielä ole, sillä projekti on vasta aluillaan, mutta lomareissullamme yhden majoituspaikkamme pihassa oli pitkä ja kaunis kivimuuri. Sieltä nappasin kuvan itselle vinkiksi, miltä paikan toivoisin näyttävän parin vuoden päästä.

Viikon väri: sininen

Sinisiä kukkia minulla ei ole montaa, miksiköhän? Se sentään on ollut aina yksi lempiväreistäni (kaikkien muiden lisäksi =D). Rakuuna on tämän puutarhan laventeli, ei ehkä ihan yhtä näyttävä, mutta kelpo kasvi kuitenkin. Rakuunapuskamme ovat karumpaan ilmastoon sopivaa venäläistä rakuunaa, sillä näitä kasvatetaan lähes yksinomaan silmänruuaksi. Ne talvehtivat lumen alla vihreänä, mutta keväällä vanhat lehdet ruskettuvat. Kasvi ei ole kuitenkaan tästä moksiskaan, vaan kasvattaa pian uudet tilalle =) Tämä leviää mukavasti siemenistä ja pieniä taimia putkahtelee sieltä täältä. Meillä tämä kasvaa pihan paahteisimmalla paikalla ja hyvin hiekkaisessa maassa ja tuntuu nauttivan olostaan.

Ritarinkannukset olivat pikaisen lomareissumme aikana lähes päättäneet kukintansa ja kollaasin kuvista osa onkin otettu jo viime viikolla. Minulla on alunperin ollut kaksi ritarinkannuksen tainta, sininen ja valkoinen. Risteytyksen tuloksia voi nähdä tässä =) Alkuperäinen sininen oli lähinnä tuon ylärivissä keskellä olevan värinen. Pienet kuusentaimet istutettiin aikoinaan näiden sulottarien varjoon, nyt tilanne on kääntynyt päinvastoin ja ritareita pitäisi alkaa pelastaa kuusien kätköistä.

Tämäkin siperiankurjenmiekkakuva on otettu viime viikolla ja yksilö sinnitteli varjoisassa paikassaan lajinsa viimeisenä. Tämä taimi on ihan luvalla ;) lapioitu paikallisen kirjaston perennapenkistä, jonka kunnanmiehet päättivät hävittää, siis perennat ei sentään (vielä) kirjastoa. Rehevästä puskasta sai aika moni paikallinen perennapenkkiinsä täytettä =)

Reissumme aikana olivat myös marjatuomipihlajien marjat alkaneet sinertää. Marjat kypsyvät tertuissa lähes yksi kerrallaan ja näin herkuttelua kestää pidempään. Marjat maistuvat miedosti mustikalle ja ovat myös lintujen suurta herkkua. En ole koskaan säilönyt tai leiponut näistä mitään, olisikin kiva kuulla, jos teillä on näistä kokemuksia?

Ja eihän sinistä kuvavirtaa voi päättää mihinkään muuhun kuin tähän =) En edes lupaa, että tämä olisi viimeinen, on se vaan niin ihana! Makoisaa viikonloppua =)

Multi ja Hagley

Loistokärhö 'Multi Blue' on nimensä veroinen; sekä multi että blue =) Viime kesänä luulin köynnöksen menehtyneen, sillä se palellutti kaikki maanpäälliset osansa ja nosti uusia versoja päivänvaloon vasta kun oltiin jo pitkällä kesäkuussa. Tästä huolimatta se ehti juuri ja juuri vielä kukkiakin ja säilytti muutamat kukkansa yöpakkasista huolimatta.

Kukka avautuu hauskasti vähän kerrallaan, keskellä oleva pallukka pörhistyy pikku hiljaa ja se myös säilyy pisimpään.

Multi Blue kuuluu leikkauksensa puolesta kakkosryhmään, joiden pitäisi kukkia sekä vanhoilla että uusilla versoilla, mutta minulla kaikki versot ovat tähän mennessä paleltuneet maata myöten. Mikäli vanhat versot säilyisivät, kärhö kukkisi jo paljon aikaisemmin, nyt kukintaa saa odottaa melkein elokuulle asti. Tänä vuonna ilmeisesti aikainen kevät on kiihdyttänyt kukinnan alkamista.

Loistokärhö 'Hagley Hybrid' kukkii sen sijaan vain uusilla versoilla. Kukat ovat hirmu isoja, poimin kuvaan mukaan ketoneilikan tuomaan mittakaavan näkyviin. 

Köynnös tarvitsisi ehdottomasti kunnon tuen, koska se kasvaa paikalla, jossa se ei löydä tukea muista korkeista kasveista. Kirpparilta löydetty rautainen häkkyrä on auttamatta liian lyhyt tälle yksilölle, mutta kyllä ihan kaunis tuossa vieressäkin.

Koska viikon värinä on oranssi, loppuun vielä pari paremmin teemaan sopivaa kukkijaa. Kaunista viikonloppua meille kaikille =)

Istuintyynyt

Puutarhailun sijaan ateljeen siivous on tempaissut mukaansa ja siinä sivussa olen saanut viimeisteltyä muutamia keskenjääneitä projekteja, jippii!

Tällä kertaa vuorossa olivat keittiöntuolien istuintyynyt. Virkkausosuus olikin jo pidempään valmiina, mutta käytössä kaipasin siihen lisää pehmeyttä. Hassua, miten eri näköisiä päällisistä tuli, vaikka virkkauksessa vain neljä viimeistä kerrosta eroavat väritykseltään toisistaan! Virkkauksen toteutin ihan omasta päästä ja kuteina käytin sekä itse leikattuja että ostettuja trikookuteita.

Pehmusteen kankaaksi valikoitui tukeva sisustuskangas pohjalle ja päälle siskolta saatua puuvillakangasta, jonka kuosi ei nyt ehkä hetkeen ole tulossa uudestaan muotiin =) Päällikangas siis piiloutui tuon virkkauksen alle, joten sen suhteen ei ollut niin väliä. 

Kriteerinä tyynyille oli, että niiden tulee olla konepesun kestävät; lapsi- ja karvakaveritaloudessa se nousee esteettisyyden kanssa ykkösvaatimukseksi (kilpailutilanteessa esteettisyys kyllä yleensä voittaa =)).

Pehmusteen ompelun ja täytön jälkeen virkkaus kiinnittyi reunoista tyynyyn käsinpistoin paksulla puuvillalangalla. Pesun varalle tikkailin vielä lopuksi tyynyä, jotta täytteet pysyisivät suunnilleen paikoillaan. Tikkauksen kanssa en ollut niin tarkka, koska päällipuolelta sitä ei juuri erota, ja tyynyä ei ole tarkoitus käyttää kuin toisinpäin.

Herra R on ominut yhden päällisistä itselleen. Tämän jätänkin vielä pehmustamatta, koska yksi tuolikin on vielä hukassa. Mihin kukaan voi kadottaa tuolin? Me näköjään voimme, mielenkiintoista nähdä, mistä se putkahtaa =)

Viikon väri: oranssi

Siperianunikko ketoneilikan kainalossa

Tämän viikon värinä on oranssi. Puutarhasta oli melko haastavaa löytää mitään teemaan sopivaa. Miten on mahdollista, että oranssia (ja värejä ylipäätään) rakastavan puutarhasta ei tätä väriä juurikaan löydy??

Oranssi ruusuleinikki raottaa nuppuaan

No, jotakin sentään. Tässä on ilmiselvä parantamisen tarve, hankintalistalle oranssia väriä mars!

Ruukkuruusu on hauskasti monivärinen, mikäköhän lienee syynä?

Nämä (oranssin)punaiset vieraat eivät ole toivottuja, saivat häädön heti kuvanoton jälkeen.

Koulun ainoa alkuperäinen perenna, joka oli meidän päiviimme asti säilynyt. Ilmeisesti ruskolilja.

Samettikukat kukoistavat.

Päivä oli muissakin merkeissä oranssinen. Luvassa herkkuhetki =)

Kukkiiko sinulla puutarhassasi jotakin oranssista? Vinkkejä teemavärisistä kukkijoista otetaan vastaan =)

Nauhoja

Puutarhatöiden vastineeksi on kiva tehdä välillä jotakin pientä ja kevyttä näperreltävää. Tämä ohje on niin nopea ja helppo, että valmista syntyy nopealla tahdilla. Vielä kun keksisi, mihin näitä kaikkia voisi käyttää?! Ohje löytyi kirjaston poistomyynnissä olleesta kirjasta.

Voiko yksinkertaisempaa olla?

Homma lähti tällä kertaa siitä, että minulta on puuttunut verhoista nauhat, joilla ne saisi nätisti vedettyä sivuun. Tarve oli aulassa valkoisille, mutta koska minulla oli vain vihreää matonkudetta (no oli siellä punaista, turkoosia, oranssia, mustaa, violettia...), tein koekappaleet siitä. Yllättäen vihreä oli juuri passelia keittiön verhoihin ja näin vaihtoon menossa olleet verhot saivat hieman lisäaikaa.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat nämä jo edellisessä postauksessa =)

Koska meillä on onni saada pitää Luovan Leidin etävarastoa omassa vintissä, kävin katsastamassa tilanteen ja löytyihän sieltä (tietysti!) valkoista matonkudetta. Näin saivat pitsiverhot viimeinkin nauhansa, eihän tässä montakaan vuotta ehtinyt kulumaan...

Nauhan päät jätin alussa lenkille (toisin kuin kirjan ohjeessa) ja lopussa solmin tiukkaan. Verhoja kiinnittäessä solmupallon saa pujotettua alkulenkistä. Helppoa!

Sorry huono kuvanlaatu!
Oletteko koittaneet kuvata valkoisia verhoja aurinkoista ikkunaa vasten?
Ei ole helppoa... enpä taida minäkään enää!

Nauhoista saisi siistimmät, jos ne tekisi vaikka jostakin nyöristä, mutta tykkään omistani kyllä näin. 

Loppuun pitää laittaa vielä päivän kukkakuvat: loistokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue' ovat avanneet ensimmäiset nuppunsa ja iik ihanaa, ensimmäinen ruusuleinikki myös! Kovin se on pieni, mutta ah, niin suloinen! Hyvää alkavaa viikkoa =)

Lampunvarjostimen tuunaus

Sir Silver lähti yllättäen lasten kanssa reissuun ja minä olinkin yhtäkkiä ihan yksin kotona! Toki karvainen herrasväki piti minulle seuraa, mutta niin hämilleni menin, että ensimmäisen puolen tunnin aikana en osannut muuta kuin metsästää kärpäsiä =) Onneksi muistin varjostinongelmani ja nopean nettisurffailun jälkeen päätin tarttua toimeen. 

Valkoiset lampunvarjostimet ovat harmittaneet minua jo pidemmän aikaa, koska 

a) ne ovat tylsät 

b) ne eivät ole enää valkoiset, vaan ruskeapilkulliset kärpäsenkakoista

Kankaan valinta tuotti hiukan päänvaivaa, tarjolla olisi ollut myös hempeän vaaleanpunaista kukkakuosia ja ruudullista turkoosia, mutta punainen tuntui olevan nyt juuri sopiva.

Alkukankeuden jälkeen homma oli todella helppoa! En purkanut vanhaa kangasta pois, vaan liimasin uuden kankaan sen päälle. Ensin piirsin summittaisen kaavan (reiluilla kääntövaroilla) kankaalle pyöräyttämällä varjostinta kankaan päällä. Yhteen varjostimeen kului n. 30x60cm pala. Leikkaus, napsnaps, silitys, suihsuih ja sitten vaan ohennettua liimaa varjostimen päälle. Kankaan venyttelin paikoilleen, leikkasin käänteet pienemmiksi ja liimasin ylä- ja alakäänteet sisäpuolelle. Homman olisi voinut jättää tähänkin, mutta minä halusin vielä somistaa varjostimet. Toiseen liimasin koristenauhaa ja toiseen ompelin helmiä. Tykkään molemmista! Kumpi on sinun lempparisi?

Tosin nyt lampun jalka ei miellytä silmääni ja tuumailinkin, mitä jos maalaisin ne mustiksi? Maaliakin olisi... =)