Neuletunika

Riippahuurrepaju on päättänyt, että kevät on alkanut

Tekemättömien töiden sumaa ei auta purkaa kuin yksi kerrallaan. Aloitin siitä tärkeimmästä, eli neuletunikan valmistamisesta ;)

Yritin kuvata valmista neuletta sinä ainoana aurinkoisena päivänä, joka hiihtolomalle osui, mutta tuuli tempaisi henkarin mukaansa ja otokset ovat sitä luokkaa. (Vekit tulivat kaappisäilytyksen aikana, en jaksanut höyryttää neuletta uudestaan kuvaa varten.)

Malli on Drops Designin Athena ihan vain pikkuisen muunneltuna ;) Neule valmistetaan ylhäältä alas neuloen pyöröpuikoilla ja täytyy sanoa, että tätä oli helppo ja ihana tehdä! Tein varmuuden vuoksi yhtä kokoa isomman ja tunikasta tuli mukavan väljä. Muunsin mallia niin, että tein siitä reilusti pidemmän ja "hihoihin" neuloin kolme kerrosta joustinta. Lankaa meni vähän yli 400g. Suosittelen kyllä vaikka ensimmäiseksikin neuleeksi, haaveilen jo toisesta samanlaisesta...

Joten siis päivän asu, olkaa hyvä :)

Myös rouva M on ahkeroinut, mm. lattiamaalauksen kimpussa ja "lakkasi" varpaansa punaisiksi. Silloin ei naurattanut, mutta nyt voi jo vähän hymyillä. 

Meillä on pian paluu arkeen edessä, hyvää viikonloppua kaikille!

Kurkistus talvehtijoihin

Tarkistin tänään, mitä kuuluu sisällä ja kellarissa talvehtiville taimille. Toistaiseksi näyttää ihan mukiinmenevältä! Aiempien talvetuskokemusten lannistamana en uskonut onnistuvani juuri ollenkaan. Mutta mutta... vielä en uskalla hihkua, vaikka varovaisen toiveikas olenkin =)

Daalioiden juurakoista toinen on vielä hengissä, toinen rusinana. Ilmeisesti tuo oranssimpi on menetetty, nyyh. Olen aiemmin talvettanut huonolla menestyksellä juurakot turpeessa kellarissa, mutta nyt nostin ne sellaisenaan astiaan ja viileään huoneilmaan. En edes peitellyt sanomalehdillä, vaikka tarkoitus oli, mutta sitten se unohtui... Mikäli daalia(t) lähtevät kasvuun, ajattelin kokeilla pistokaslisäystä. Tämän pitäisi onnistua, jos pistokkaan tyveen tekee parin sentin pystyviillon ja sitten tökkää sen multaan. Samalla taimi tulisi myös latvottua, joten kaikin puolin kokeilemisen arvoinen yritys!

Pelargonit näyttävät toistaiseksi kaikki olevan elossa, jihuu! Pinkki sissi (joka selvisi edellisvuoden syyspakkasista) on nyt talvella melkoinen hujoppi. Tästä ajattelin myös ottaa piakkoin pistokkaita. 

Valkoinen pelargoni on huomattavasti pinkkiä heikommassa kunnossa, mutta toivon, että se jaksaa sinnitellä. Tämä kukki syksyllä vielä niin kauniisti, että pidin sitä hetken huoneenlämmössä. Kukkien lakastuttua siirsin sen viileään ja valoisaan (jos talvella nyt missään on valoisaa!). 

Lisäksi kellarista löytyi yksi pelargoniruukku, jota en ollenkaan muistanut sinne kantaneeni. Mutta hengissä siellä oltiin, vaikka tietysti aika raasulta taimi näytti valkoisten versojen puskiessa muuten kuihtuneen kasvin keskeltä. Taimeen iski syksyllä jokin tuholainen ja siksi kannoin sen kellariin enkä muiden lajitovereiden kanssa sisälle.

Kellarissa elossa näytti olevan myös rungollinen jalohortensia, mistä olen ihmeissäni. Olen ihmeissäni myös siitä, että en ole kuvannut kasvia koko kesänä! Arkistoista ei löytynyt kuvan kuvaa, joten uskottava se on. En ollenkaan odottanut sen säilyvän hengissä, mutta sieltä se näytti puskevan uusia versoja. Koskakohan nostaisin sen sisälle voimistumaan? Vielä en uskalla, ettei menehdy valon puutteeseen.

Viime äitienpäivänä sain myös rungollisen ruusun, jonka kannoin kellariin talvehtimaan. Joulun tienoilla kävin antamassa sille vesitilkan ja silloin se näytti olevan vielä hengissä. Nyt lehdet olivat kuivuneet, mutta oksat olivat vielä vihreitä. Mahtaakohan se selvitä?

Melko varmoja talvehtijoita sen sijaan ovat miekkaliljat (kun muistaa nostaa sipulit syksyllä maasta!). Ne tekevät myös miljoona pienenpientä pikkusipulia, mutta niitä en ole jaksanut koskaan istuttaa erikseen. Ehkä joku viitseliäämpi jaksaisi hoidella pienokaiset täysikasvuisiksi. En esikasvattanut näitä viime keväänä ja olen vähän kahden vaiheilla nytkin. Katsotaan, miten ikkunoiden edessä riittää tilaa!

Mukavaa viikonloppua! Meillä alkaa huomenna hiihtoloma =)

Kesken

Ajattelin luoda itselleni sosiaalista painetta ja laittaa tänne kuvia keskeneräisyyksistä. Tulisivatko ne siten helpommin tehtyä valmiiksi? Ensimmäisenä kuva tekeillä olevasta neuleesta, jonka olen vakaasti päättänyt olevan ensimmäinen koskaan valmiiksi asti saattamani neulepusero. Edellinen on jämähtänyt hihojen ja pääntien viimeistelyvaiheeseen. Sitä edellinen on (onneksi) hävinnyt; tein sitä yläasteikäisenä pinkistä, lilasta ja valkoisesta puuvillalangasta ja se päällä olisin nykyisin varsinainen ysärikauhu =) Permanentti vain puuttuisi ;)

Seuraavaksi kuva polvisukista, jotka jämähtivät siihen, kun Zauberball osoittautuikin odotettua pienemmäksi ja jouduin tilaamaan sitä lisää. No, uusi kerä on jo saapunut, mutta siinä välissä ehdin aloittaa tuon neulepuseron ja nyt olisi kova kiire saada se valmiiksi.

Väliaikatiedotteena kerrottakoon, että olohuoneremppa on myös jämähtänyt, sillä odottelemme lisätapettirullia saapuvaksi... Sillä välin teippasimme lattiaan kuvioraidan, mutta emme ole ihan varmoja, jäävätkö nuo kulmien koristeneliöt paikoilleen vai maalammeko ne piiloon. Mitä mieltä olette?

Päätin joutessani maalata myös vanhan lipaston uudelleen. Se olikin nopea homma, suurin työ oli tyhjentää laatikot ja mietiä kaikelle sille tavaralle jokin toinen säilytyspaikka, sillä takaisin niistä ei laiteta mitään! Kaikkea tarpellista (roskaa) sitä kertyykin!

Vanhat nupit pääsevät eläkkeelle, uudet hommasin Indiskasta.

Reipasta viikkoa kaikille! Pysytään lämpimänä =)

Kevään alkusoitto

Helmikuu on selvästi jo kevätkuukausi! Paitsi että on jo paljon valoisampaa, niin tänään pihapuusta kantautui ensimmäiset keväiset ti-tyy-sävelet korviini.

Aamuhämärässä napsitut kuvat eivät tosin vielä näytä kovin valoisilta.

Aurinko kuitenkin pilkahteli hiihtolenkin jälkeen, eikä maisema näyttänyt enää ollenkaan mustavalkoiselta.

Lyhty on kasannut päälleen muhkean hatun ja muutenkin kinokset pihasssa alkavat olla jo korkeita. Kinosten kasvaessa kevät tuntuu karkaavan kauemmaksi, mutta silti nautin siitä, että kaikki tämä sade on saatu lumena eikä vetenä. Luonto on niin kaunis!

Varma kevään merkki on myös postilaatikkoon hiljakseen tipahtelevat siementilaukset. Kun ostaa pieniä määriä useista eri paikoista, tuntuu kuin harva se päivä saisi antaa itselleen pienen lahjan =) Pitkästä aikaa tilasin huuto.netistä perennan siemeniä, ja tänään postilaatikkoon oli tipahtanutkin suloisia pieniä pusseja. Toivottavasti kylvökset onnistuvat!