Aamusumussa

Aamusumussa on jotakin armollista. Se sallii ajatustenkin olevan hieman sumuisia ja antaa puutarhurin haahuilla kameran kanssa vailla päämäärää. Krookuksien lakastuttua vuorossa on palloesikko. Kylvin tämän siemenestä monta vuotta sitten ja kun ruukkujen pinnalle ei kylmäkäsittelyistä huolimatta koskaan ilmestynyt mitään, kippasin mullat pettyneenä kukkapenkkiin. Seuraavana vuonna ilmestyi tämä yksi taimi ❤ Joka kevät jännitän, onko se selvinnyt talvesta.

Keltavuokkojen mätäs leviää hiljalleen vanhan omenapuun alla. Vuokot pelastettiin erään rakennustyömaan alta turvaan. Vaikka silloin en niistä niin välitänyt (inhosin keltaista), olen nyt niin tyytyväinen, että otin kuin otinkin pienen juurakon itselleni. Vieressä keltanarsissit ovat valmiina aloittamaan oman loistonsa.

Viimehetken pelastuksen koki myös alppiruusu, jonka väliaikaisistutus uhkasi venyä luvattoman pitkäksi. Taimi odotti lammen valmistumista ja joutui kitumaan huonolla paikalla ja huonossa hoidossa. Toivon sen elpyvän nyt, kun se viimein pääsi parempaan paikkaan. Kitkemisen myötä tilaa näyttyisi olevan vaikka kuinka uusille taimille =)

 

Sinikuusama ilahduttaa aikaisella vihertymisellään, kohta on myös sen kukinnan aika. Kukat ovat hyvin vaatimattomat ja niitä tuskin huomaa muusta kuin hyönteisten surinasta pensaan ympärillä.

 

Vuoden ensimmäinen nurmikonvaltaus on tehty ja maata on muokattu uusia taimia varten valmiiksi. Takana on musta-valkoinen istutusalue (hih, asiaan perehtymättömät voisivat kyllä kutsua tuota ruskea-vihreäksi).

Mikäs kasa tässä sitten lojuu? Vanhassa pihassa on onni tehdä välillä yllätyslöytöjä. Nämä vanhat betonipalaset ovat lojuneet pusikossa samalla kun olen tuskaillut sopivien litteiden ja laakeiden kivien puuttumista. Näistähän minä saan rakennettua juuri sopivat hoitopolut istutusalueiden keskelle! Tuskin maltan odottaa, että pääsen työhön!

Vihertää

Kaivattu sade hellii puutarhaa. Pensaat ja puut pullistelevat silmujaan ja maasta ponnistaa kaikenmoista piippaa. Hihkaisin pidättyväisen toiveikkaana, kun huomasin pionin juurelta puskevan pikku-akileijan; voisiko se olla kulta-akileija? Muita akileijoja ei kasva kovin lähellä, mutta vastausta saatetaan joutua odottamaan ensi kesään...

Nämä sen sijaan ovat varmasti laukkojen siementaimia, jippii! Olen joka vuosi jättänyt siemenkodat paikoilleen, mutta nämä ovat ensimmäiset itäneet. Nämä voisi siirtää vaikka lammen reunalle, kunhan ovat ensin vähän vankistuneet.

Pohjantähti-ruusu suitsittiin harjateräksellä takaisin pystyyn. Yli kaksimetriset piikikkäät piiskat ovat raapineet ikävästi ohikulkijoita, mutta eivätpä enää! Ajan myötä täytyy kehitellä jotakin tukevampaa villikon taltuttamiseen.

Puutarhan levähdyspaikat ovat toistaiseksi yhden hengen seisomapaikkoja. Eipä sillä, että nyt ehtisikään istuskella =)

 

Sisällä kylvökset ovat pysyneet toistaiseksi aisoissa. Siemenpusseja olisi kyllä, mutta multa on aina lopussa. Runkohortensia ja -ruusu vihertävät jo reippaasti, mutta vielä on maltettava pitää niitä sisällä. Toiveissa on kuitenkin, että pääsisin kylvämään jotakin ulos harson alle. Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Ja uudet lukijat Terhi ja Mari L tervetuloa =)

Haastettu

Jokin aika sitten Marliska haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen. Kiitos, tartun viimeinkin haasteeseen! Kuvat eivät liity kysymyksiin, olkoon ne puolestaan päivitys kevään etenemisestä puutarhassa =)

1. Mikä sai aloittamaan bloggaamisen?

 

Blogi on syntynyt osittain korvaamaan puutarhapäiväkirjani. Ohessa tulee vähän rönsyiltyä muillekin alueille =)

2. Mitä bloggaaminen on sinulle antanut?

Puutarhanhoito ja valokuvaaminen on kivaa! Tässä yhdistyy molemmat, vaikka olenkin aika vihreä kummassakin.

3. Kesä vai talvi?

 

Kesä

4. Kesässä parasta?

 

Kasvun ihme ja lämpö.

5. Mikä kukka olet?

 

Eräs hyvä ystäväni sanoi kerran (ulkonäöstä puhuttaessa), ettei ole mikään ruusu, mutta kukka kumminkin.  Matkin tätä ja vastaan samoin =)

6. Istutuskauha vai vispilä?

 

Istutuskauha, vaikka vispilääkin välillä tarvitaan.

7. Paras paikka/asia kodissasi?

Perhe ja keittiön pöytä. Sen ääressä on ja tapahtuu tärkeimmät.

8. Viikon paras päivä?

Arvon lauantain ja sunnuntain välillä ja päädyn sunnuntaihin. Lepopäivä.

9. Lempivärisi?

En osaa valita! Rakastan värejä! Olisikohan turkoosi kestosuosikki?

10. Mistä unelmoit?

Matkustelusta, kana- ja puputarhasta, kissanpennuista, täydellisestä puutarhasta, siististä kodista, kiireettömyydestä. Kaikki yhtä tavoittamattomissa (tai tavoitettavissa) tällä hetkellä =)

11. Mitä emme vielä tiedä sinusta?

Kerrotaan vaikka se, että olen lähes koko ikäni harrastanut musiikkia, mutta en juuri koskaan kuuntele musiikkia (tai edes radiota) kotona. Syytä tähän en edes itse tiedä =)

Haasteeseen kuuluisi lähettää se eteepäin, mutta olen tylsä enkä nimeä ketään. Ota mukaasi, jos innostuit!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Konsertissa

Kamerani toimii jälleen, jippii! Lähdin koekuvaamaan ja ulos astuessani olinkin keskellä konserttisalia. Ulkoilmakonsertissa pääosaa esittivät rastaat, mutta sekaan mahtui montaa muutakin.

Puolikuuta peipposesta, peipon liverrys on minulle merkki keväästä.

Kuulin myös kevään ensimmäisen kerran käen kukuntaa. Viime kesänä jo melkein hermostuin sen innokkuuteen! Nyt kukunta kuulosti taas vaihteeksi mukavalta =)

Pihakonsertin päätti komeasti kurkiauran fanfaari, joka sai muut laulajat hiljenemään. Suosittelen lämpimästi kaikille näitä ilmaiskonsertteja =) Mukavaa loppuviikkoa!

Tervetuloa Haapalehtoon Marietta =)

Kevättouhuja

Ihana kevätviikonloppu! Olen saanut kitkeä, kantata, kontata ja kärrätä ja tehdä kaikkea tuolta väliltä. Paraatipenkin ukkolaukat ovat kasvaneet jo hurjan isoiksi. Takana pörhistelevät idänunikot.

Kitkemistä todella riittääkin. Joku on tainnut laiskotella loppukesästä...

Iloinen yllätys oli, kun kitkemisen tuloksena löytyi pieniä siementaimia sieltä täältä ja narsissipehkokin, jonka olin kokonaan unohtanut =)

Isokukkaiset krookukset aukaisivat nuppunsa eilen, mutta tänään sateella ne pysyttelivät kiinni. Keltanarsissit odottelevat vielä vähän.

Venekin odottaa vesillelaskua, toisen airon on talvi vienyt mennessään. Ehkä yhdelläkin pärjää =) Iloista viikkoa kaikille!

Kevätkukkia!

Kameran puutteessa joudun tyytymään kännykällä kuvattuihin pikaräpsyihin. Harmillista! Toivottavasti saan sen pian kuntoon! Iloa sen sijaan tuovat pihan ensimmäiset kevätkukat (lumikellot luetaan minusta talvikukkiin =)). Nämä ovat muistaakseni kasvitieteellisä krookuksia. Niiden kukat ovat pienemmät ja ne kukkivat isokukkaisia krookuksia aikaisemmin. Jostain syystä en ole kuvannut niitä viime keväänä, mutta kaksi vuotta sitten ne olivat vielä kukassa 10 päivää myöhemmin.

Rakastan krookuksia! Miksi on ole istuttanut niitä pihaa täyteen?? No tiedän, ennen ajattelin, ettei näin pieniä kukkia edes huomaa, mutta olinpa väärässä! Tuntuu, että talven jälkeen kuolleelta näyttävässä maassa nuppineulanpäänkokoinenkin kukka tulisi huomatuksi. Eivätkä nämä ole edes mitään pieniä, niitä pitää vaan ihastella vähän alempana =) Pistetäänpä muistiin, jos syksyllä saisi parannuksen tähänkin asiaan! Krookukset ovat ihania siinäkin mielessä, että niiden kukinta ei näytä taantuvan lainkaan samassa määrin kuin tulppaanien.

Pitkään olen odottanut myös sinivuokkojen avautumista ja tänään se sitten tapahtui. Kiitos sisko m, että jaoit näitä aikoinaan ❤ Viime vuoden takapihan mylläyksessä muutama taimi näyttää hävinneen, mutta onneksi olivat nämä yksilöt toisaalla turvassa!

Huomiseksi on luvattu mahtavaa ulkoilusäätä ja minulla ei ole viikonlopulle rästihommia tehtävänä, jippii! Minä aion kadota puutarhaan koko päiväksi =)


Ja hei, tervetuloa lukijoiksi Satu Kukkaiselämää ja Kati - tavallista arkea!

Sitruunatorttu

 
Pääsiäiseksi teki mieli leipoa jotakin raikasta herkkua. Kuten niin monesti, tämäkin ohje on kotiutunut meille sisko k:n kautta. Aluperäinen ohje on täältä.

Tällä kertaa kokeilin valmistaa piiraan annosvuokiin ja hyvin onnisti. Annos oli juuri sopiva yhdeksään kippoon jaettavaksi, enempää kippoja minulla ei olisi ollutkaan =)

Ohjeessa täytteen sokerin määrä on 2 ¾ dl, itse laitan ensin 2 dl ja maistelen, riittääkö. Joskus täytyy laittaa kolmekin, riippuen sitruunoiden happamuudesta. Tällä kertaa olivat makeita.

Valmiin (ja jäähtyneen) piiraan pinnalle ripaus tomusokeria...

... ja tietenkin kermavaahtoa, nam! Herkullista pääsiäistä!