sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Syyskukkien alkusoitto


Loppukesän merkit ovat nähtävissä. Moni syyskesän kukkija aloittelee kukintaansa ja monessa paikassa alkaa näyttää jo ränsistyneeltä. Puutarha kaipaisi selvästi lisää loppukesän kukkijoita.


Roskakatoksen krassi alkaa päästä vauhtiin.


Lammella daaliat ja miekkaliljat availevat ensimmäisiä nuppujaan.


Tumman violetti daalia on ihastuttava väriltään mutta vaikea kuvattava.


Keskiympyrän pallohortensian kukinnot vaalenevat päivä päivältä.


Syysleimut eivät tykänneet viime talvesta ja kukinta on vaatimatonta. Onneksi ovat sentään hengissä suurin osa.


Tämän hetken iloisin yllättäjä on lammessa majaileva sarjarimpi, joka on kehittänyt yhden kukkavarren.


Harvinainen yhteiskuva kissoista. Mukavaa viikkoa ja alkavaa elokuuta kaikille ja tervetuloa lukijaksi Sari Piippula!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Hellettä paossa


Seisova ilma ja auringon porotus pakottivat minut viimein pohjoispenkin rikkaruohojen kimppuun. Etupihalla kun ei voinut kuvitellakaan tekevänsä muuta kuin maata riippumatossa kylmän mehulasin kanssa.


Tämä kivillä pengerretty istutusalue alkaa heti talon nurkalta. Pohjoisen puolella on muitakin istutusalueita, mutta niihin en ehtinyt vielä koskea.


Siemenestä kylvetyt törmäkukat kukkivat ensimmäistä kesää ja tykkään niistä kovasti. Nämä olivat helppoja kasvattaa, joten taidan kylvää niitä lisääkin.


Alueen kasvittaminen on vielä kesken johtuen haasteellisesta kasvupaikasta. Ennestään paikassa kasvoi merikohokki, törmäkukka, ahdekaunokki, kotkansiipisaniainen, tavallinen poimulehti sekä keväällä istutetut kääpiöserbiankuuset. Siirsin reunaan lisää poimulehteä sekä kokeeksi taponlehteä. Toista päätyä paransin hieman mullalla ja siirsin sinne muutamia pieniä saniaisen alkuja. Lisäksi kaivoin ojanpientareelta jotakin korkeaa heinää ja istutin sitä aivan kivijalan viereen. Huomatkaa suloinen siili, jonka sain yllätyslahjaksi sir Silveriltä <3


Paikka oli ennen oikea rytökasa ja puutarhan häpeäpilkku. Toki niitä löytyy pihastamme vieläkin, mutta tämä paikka harmitti erityisesti, sillä tästä kuljetaan päivittäin joko talon teknisiin tiloihin, biojätekompostille tai marjapuskiin. 
 

Keskeneräisenäkin paikka on siistiytynyt huomattavasti ja tuottaa ohikulkiessa iloa harmistuksen sijaan. Siihenhän tässä puutarhuroidessa kait pyritäänkin =) Iloista viikkoa kaikille!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Tänään olin onnellinen


Avautuvista liljoista


ensimmäisestä mustakuusen kävystä


ja kotipihan ensimmäisestä kirsikkasadosta


yhä kukkivista unikoista

merikohokki

talven yli säilyneistä perennoista

tarhaorvokki 'Stone Wash Denim'

kevään siemenkylvöistä


talven varalle poimituista mustikoista

'Tuntematon - Unknown'

henkiin heränneestä kärhöstä


varjoista ulko-ovessa


vanhoista lemmikeistä


ja vähän nuoremmista. Ja vielä monesta monesta muusta asiasta.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Terassimaisemat


Laiska kuvaaja ei poistunut terassilta. Näkymä ulko-ovelta länteen (pyykkinarulle) päin. Eniten kirpaisee typötyhjä kärhötuki, jossa aiemmin on näihin aikoihin jo kukkinut täyttä päätä 'Hagley Hybrid'.

 
Kasvillisuus antaa jo mukavasti suojaa. Tykkään tästä näkymästä leikkimökille. Suunnilleen saman näkee myös keittiön ikkunasta.


Viisi vuotta sitten oli hieman eri näköistä =)


...niinkuin yllä olevasta kuvasta huomaa. Tosin vuodenaikakin hämää, kuvassa ollaan vasta toukokuussa.


Nyt on jo vähän rehevämpää. Niin rehevää, että on tullut aika karsimiselle. Mutta niitä kuvia myöhemmin =) Mukavaa viikkoa kaikille!

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kannonhattuja


Olen keväästä asti haaveillut tekeväni pihassa oleville kannoilla kattoja, mutta toteutusvaihtoehdot ovat olleet liian haastavia minun nikkarointitaidoilleni. Tänään bongasin netistä (voi itku kun en laittanut sivua talteen!) niin helpon toteutustavan, että jopa minä ajattelin selviäväni siitä.


Kun tarvikkeetkin löytyivät sopivasti nurkista niin hetihän sitä oli lähdettävä kokeilemaan. Pohjana on puretun pönttöuunin hattu, joka napsahti sopivan tiukasti kannon päälle. Päällystin hatun kanaverkolla ja sitten ladoin sammalta verkon päälle. Vielä toinen verkko sammalen päälle ja: tadaa! Se on siinä!


Tämä kanto on lammen vieressä vähän ongelmallisessa paikassa. Talvisin ja keväisin tähän kertyy lumien sulamisvesiä ja ennen roudan sulamista paikassa saattaa olla useiden senttien syvyydeltä vettä. Lisäksi tuohon kohtaan on levinnyt ihan hurjasti vuohenputkea, jota en meinaa saada hävitettyä millään. Millä tavoin te olette päässeet vuohenputkesta eroon?


Laiton kannon juurelle nyt ruukussa olevan ruusubegonian. Mahtaisikohan kotkansiipisaniainen pystyä kilpailemaan vuohenputken kanssa ja selviämään talvimärkyydestä? Ajattelin kokeilla.


Koska vauhtiin oli päästy, piti sitten toisellekin kannolle askarrella hattu. Tätä nostin hieman laittamalla nurin päin olevan ruukun korottamaan harjaa korkeammalle. 



Tämän kannon ympärys odottaa vielä kasvillisuutta, mutta eiköhän se tästä kohta lähde etenemään. Vielä löytyy pihasta yksi kanto, jolle hatun voisi askarrella...


Loppuun kuvat Sir Silverin taidonnäytteestä; täysin entisöity pompannappi, jolla aiomme huristella tänä kesänä, jos ei muuta niin ainakin jätskille =)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Valloittavat varjoliljat


Varjoliljat ovat viimeinkin avanneet ensimmäiset nuppunsa. Sain sipulit ystävälliseltä naapurilta. Odotin nuppujen avautumista hartaasti jo viime vuonna, mutta näitäkään en ehtinyt nähdä luonnossa vielä silloin. Sijaispuutarhuri toki ystävällisesti lähetti minulle kukista kuvan, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia!


Varjoliljat kasvavat y-penkissä lumipalloheiden vieressä. Molemmissa kuvissa oikeassa reunassa.


Terälehtien ja heteiden värit ovat yllättävän voimakkaat. Ja nämä tuoksuvatkin ihanalle! Vielä kun joskus saan hommattua valkoisen...